Elät maailmassa, jossa pitäisi tietää hirveästi kaikesta. Mitä sitten tiedät? Tiedät todennäköisesti nimesi ja aika paljon muutakin, mutta kun kuvaa suurentaa tarpeeksi, lopulta tiedät aika vähän, ja juuri se on tila, johon tuleekin pyrkiä. Vain siten voit oppia ja luoda jotain uutta ja merkityksellistä.
Millaista tietoa on olemassa ja miten sitä voi jaotella? Alla yksi malli ja teoria purkaa asia.
Vasen yläkulma edustaa uusia ideoita ja asioita. Sellaisia, jotka ravistelevat, koska ne eivät ole tutkallasi. Tästä osiosta asiat siirtyvät tietoisuuteesi (oikea yläkulma) esimerkiksi lukiessasi, tehdessäsi ja eläessäsi elämää. Siellä tiedät jo sen, ettet tiedä.
Aika kuluu, opit lisää ja tietoisuutesi kasvaa. Pian löydät itsesi nelikentän vasemmasta alanurkasta – olet oppinut huomaamattasi ja hallitset jo asiasi, mutta et ihan vielä tiedä sitä. Täydellinen tietoisuus ja hallinta syntyy, kun tiedät, että tiedät. Olet oikeassa alanurkassa. Homma näyttäisi olevan valmis.
Mutta mitä tämän jälkeen, kun nythän osaat ja tiedät? Siinäpä se vaara piileekin. Nelikentän oikeassa alareunassa nimittäin asuu harmaus ja rutiinitekeminen. Siellä teet ne tutut jutut samalla tavalla vuodesta toiseen, koska osaat ne ja niistä on varma olo. Se ei pelota. Se ei tunnu hyvältä, eikä miltään muultakaan. Jos et tehdessäsi tunne mitään, niin tuskin asiakkaasi, sidosryhmäsi ja muut pöydän toisella puolella istuvat riemusta kiljuvat. Tätä reaktiotahan sinä käsittääkseni kuitenkin toivot?
Tuttu ja turvallinen puurtaminen kuluu puhki nykytempoisessa maailmassa alta aikayksikön, eikä vie eteenpäin.
Voidaanko siis sopia, että aina kun löydät itsesi oikeasta alanurkasta, huolehdit, ettet unohdu sinne? Ole sen sijaan aktiivinen ja siirrä kiinnostavia juttuja yksitellen taulukossa vasemmalta oikealle. Juju piilee siinä, että ainoastaan lopputulos eli täysi tietämys ja hallitseminen eivät palkitse, vaan itse asiassa matka lokerosta toiseen on se tärkein juttu.
Uuden tutkiminen ja silkka tietämättömyys sekä siitä johtuva epävarmuus ovat onnistumisten ja oppimisen kivijalkoja. Se, kun sinusta tuntuu, ettet tiedä mistään mitään, on ihanaa. Sehän antaa mahdollisuuden tutkia ja oppia uutta. Pakko ei ole tehdä mitään, vaan saat vapaasti valita ne asiat, joista haluat oppia. Tärkeintä on, että painelet rohkeasti kohti sitä syvää päätyä ja teet sitä, mikä tuntuu ja mitä haluat. Ja vaikka vähän pelottaisi, niin pääasia, että tuntuu. Siitä tiedät, että se on merkityksellistä. Järkeillä ehtii myöhemmin.
Uusi pelottaa aina. Se on tarkoituskin, mutta älä huoli, se on vain itsesuojeluvaistosi. Tarkoitus on, että tiedostat vaaran mahdollisuuden, sillä markkinoinnin epävarmoilla vesillä on aina ollut vaaran tuntua, ja niin pitääkin. Jotkut tykkäävät tuotteestasi ja viestistäsi, toiset taas eivät voisi vähempää välittää. Et voi aina tietää, millaisen vastaanoton saat, kun teet sellaisia juttuja, joita ei ole ennen nähty. Sellaisia, jotka muuttavat maailmaa ja herättelevät jengiä. Mutta jos asia jännityksestä huolimatta tuntuu oikealta, niin ei muuta kuin anna mennä. Yhtä varmasti kuin voit totaalisesti mokata, voit myös onnistua täydellisesti. Ja sitä paitsi, vasta tekemällä ja kokeilemalla, olemalla rohkeasti epävarma saat vihiä ja opit hieman siitä, mikä toimii matkallasi kohti tähtiä.
Toivon, että tämän luettuasi tiedät jotain, mitä et tiedä. Sen pohjalta on mahtavaa ponnistaa kohti uutta vuotta, joka voi olla se kaikista paras.
