Jaan ainakin yhden yhteisen asian tv-sarjojen etsivien ja kauhuelokuvien (yleensä tapettavien listalla olevien) näyttelijöiden kanssa. Työssäni minulle on kehittynyt hyvin tunnistettava “gut feeling” eli intuitio eli perstuntuma. Kun jokin asia saa minulle lämpimän ja pörröisen olon, olen valmis viemään sitä pitkällekin eteenpäin pelkästään hyvän oloni varjolla.
Vastuutonta? Ei. Eikös tätä nyt kannattaisi miettiä? Ei. Ajatellaanpa tätä vielä järjen kanssa. Ei, ei ajatella. Rauhoitu. Rationaali-Rape vetää nyt hetken happea ja kuuntelee.
Olet nimittäin väärässä.
Tai no, ainakin vähän väärässä.
Intuitio on kaikkea muuta, kuin haihattelevan yksilön ilmasta nappaama tyhjä ajatus tai merkityksetön tunne. Varsinkin länsimaisessa, analyyttistä ajattelua korostavassa yhteiskunnassa sillä on huono ja hieman höpsö maine.
Intuitio ja tunteet ovat nopeita, juuri sillä hetkellä ajatellun tai koetun arviointeja. Ne ovat osa informaation prosessointia.
Aivot vertaavat jatkuvasti sisään tulevaa informaatiota ja juuri tapahtuvaa kokemusta jo siellä olevaan tietoon, muistoihin sekä menneisiin kokemuksiin ja ennustavat niiden pohjalta, mitä tuleman pitää. Tuloksena syntyy intuitio. Näin aivot varmistavat, että pystyvät toimimaan kyseisessä tilanteessa mahdollisimman optimaalisesti.
Mitä enemmän ihmisellä on kokemusta tietyltä alueelta, esimerkiksi ammatissaan, niin sitä enemmän aivoilla on tietoa, jota verrata tapahtuvaan tilanteeseen tai kokemukseen. Se tekee intuitiosta tai perstuntumasta luotettavamman. Se kehittyy kokemuksen myötä ja sillä on iso rooli luovuudessa ja uuden ajattelussa.
Luova mielikuvitus on hankala. Se ei juuri tottele tai pysähdy tarkasteltavaksi. Luovuus ei kuitenkaan ole vain persoonasta kiinni, vaan sitäkin voi kehittää ja harjoittaa.
Luovaan mielikuvitukseen kuuluu kaksi vaihetta. Divergentti, eli poikkeava ja montaa eri ratkaisua hakeva ajattelu, mitä yleensä tukee intuitiivinen, eli perstuntumainen ajattelu, joka puolestaan on nopeaa ja automaattista.
Divergentin ajattelun jälkeen tarvitaan konvergenttia eli perinteistä yhteen asiaan keskittyvää ajattelua. Sen avulla arvioidaan divergentissä vaiheessa saadut monet eri ideat ja ratkaisut. Konvergenttia ajattelua tukee yleensä analyyttinen ajattelu, joka vuorostaan on hidasta ja tarkoituksenmukaista.“Mitä enemmän ihmisellä on kokemusta tietyltä alueelta, vaikka ammatissaan, niin sitä enemmän aivoilla on tietoa, jota verrata tapahtuvaan tilanteeseen tai kokemukseen. Ja se tekee intuitiosta tai perstuntumasta luotettavamman.”
Intuition arvon huomaan työssäni lähes päivittäin. Eniten voimaa se saa, kun huoneessa on muitakin. Kun kaksi tai kolme ammattilaista on ajatuksesta tai tilanteesta perstuntumallisesti sitä mieltä, että siinä on jotain hyvää, niin siinä hyvin todennäköisesti on jotain hyvää. Juoskaa sen kanssa. Tehkää siitä jotain. Altistakaa se todellisuudelle, jolloin näette nopeasti, onko siitä mihinkään.
Ja hei, Rationaali-Rape. Ei hätää. Kuten ylhäältä selviää, olet puolittain oikeassa. Ja minäkin puolittain väärässä. Molempia tarvitaan, että saadaan onnistunut lopputulos. Alla vielä kätevä lista, jonka avulla jokainen pragmaattis-rationaalisen koulukunnan edustaja pääsee kosketuksiin sisäisen pörröisyytensä kanssa.
- Jos olet ammattilainen ja osaava tekijä työssäsi ja sinulle esitetään ajatus tai idea, eikä sinulle tule siitä mitään tunnetta suuntaan tai toiseen, ohjaa esittäjä kohteliaasti ulos, käännä tuolisi nurkkaan päin ja mieti tosissasi, oletko sittenkään ammattilainen omassa työssäsi.
- Kun olet tullut johtopäätökseen, että olet sittenkin hyvä työssäsi, ja esitetystä ideasta tuli kuin tulikin jännittävä ja vähän pelottavakin tunne, kutsu ajatuksen esittäjä takaisin ja halaa häntä.
- Sen jälkeen validoikaa niin perusteellisesti. Testatkaa ajatus tai idea ihmisillä ja todellisuudessa niin, että varmuus toimivuudesta kasvaa riittävästi, jotta sen voi suorin selin ja pystypäin esittää eteenpäin. Todistusaineiston kera.
- Uuden tilaisuuden tullessa kohdalle, luota intuitioosi. Se kehittyy ja antaa sinulle loistavan suunnan, mitä tehdä juuri kyseisessä tilanteessa.
Väitän, että perstuntuma on jokaisen ajattelun ammattilaisen ensimmäinen ja usein tärkein työkalu. Se on meidän vaskooli, joka kertoo, onko näytteessä kultahippuja. Jos on, niin ei muuta kuin isot kaivurit paikalle. Tai ainakin tarkemmat testit tilaukseen.
Lukulista:
- “Whatever next? Predictive brains, situated agents, and the future of cognitive science”
- “Meta-analytic Investigations of the Relation Between Intuition and Analysis”
- “Is it rational to trust your gut feelings? A neuroscientist explains”
- “Thinking, Fast and Slow”
Lue myös aiempi blogipostaukseni siitä, miten luovuus ja pelko kulkevat käsikädessä.
